Can a human cry this much?

Meidän koira oli ihan sika huonona yli viikon.. Se ei syöny, ei juonu, ei innostunu mistää. Kaverit jokka on käyny meil, nii tietää kuinka ilonen ja pirtee meidän koira aina yleensä on. Nyt se vaan makas.... ..No äiti vei sen eläinlääkäriin ja siel todettiin et se on syöny jotain mikä on tukkinu sen suolen.. Sille määrättin jotain lääkettä joka auttais sitä.. Ei se mitään auttanu. Tai no vähän se kyllä joi ja välillä sai pakottaa sitä juomaan. .. Se ei millään meinannu mennä parempaan suuuntaa.. Kun se oli ollu viikon kipeenä.. äiti vei sen leikkaukseen, et otetaan se tukos pois... Leikkauksen jälkeen se makas meidän takapihan sohvalla noin 4-5h kunnes se melkeen väkisin tuotiin sisälle.. Sillä oli "megafoni" (niinku mä sanon) kaulapannas kiinni ettei se pure leikkaushaavaa.. Mä tappelin äitin kans ja lähin "Maisalle" yöks.. Kun mä yhentoista aikaan tulin seuraavana päivänä kotii, se oli oksentanu ja vissiin tavaraa oli tullu toisestakin päästä ulos.. Se ei ollu syöny vaikka sen olis pitäny.. Se uikutti aina välillä pitkin päivää ja se makas vaan takapihan sohvalla. Kun äiti tuli kotiin töistä, se otti koiran sisälle.  Se uikutti ja makas vaan.. Äiti vei sen eläinlääkärille ku se ei ollu syöny eikä juonu juurikaan yhtää.. Siel ne laitto sille tipan .. Ku ne tuli kotiin, koira makas olkkaris, mis ite katoin tv:t . Se vaan makas.. Yhtäkkiä se vaan alkoi uikuttaa vaik oli siinä sen lähel.. ja yritin rauhottaa sitä.. Hetken päästä rupes haisee kummalle.. parin sekunnin päästä sen suusta tuli tosi paljon verta pitkin lattiaa.. Mä hätäännyin.. Koitin et hengittääkse se ..... Mun silmiin tuli kyyneleet.. Mun oli pakko soittaa jollekkin ja kertoo, et saisin kyyneleet virtaan, et jos se helpottais vähä olooo.. Mä soitin "hampulle" .. se autto vähä.. itkin sinä päivänä varmaan 3 tuntia yhteensä... sit eilen ainakin 2 tuntia... tänään .. mä en tiedä paljonko... Mä en tienny et ku koira kuolee... se sattuis näin paljon.. Tänää, mä olin ekaa kertaa seitsemään vuoteen ihan yksin kotona..

I love you.. 

Tänään ku heräsin.. Mä nousin, lähin menee keittiöö päin, mietin mis meidän koira on .. huuteli sitä täällä.. vaik olin ihan yksin .. mä itkin ku pikkulikka puol tuntia, huusin meidän koiran nimeä... mut se ei tullu mistää.. ei tassutellu mistään esiin ja heiluttanu häntäänsä.. Se koiran on ollu mun tuki ja turva seitsemän vuotta... Mä muistan kun me haetiin se, mä pidin sitä autos sylis.. Se olin niin pikkunen ...

Can't stop.
Love,
Kaisa