Mä tajusin tänään, että on olemassa sellasia ihmisiä jotka oikeesti välittää
musta. En ikinä olis ajatellu et se olis ees mahollista, huomioon ottaen miten mua on kohdeltu täs paskas maailmas, mis mikään ei meen niinku olis hyvä olla.
Olin provinssis, mä kadotin ihmiset joiden kans olisin halunnu olla. Olihan mulla vieres hyvä kaveri, mut en halunnu feidata sitä ku sillä ei ollu saldoo soittaa muille tms. Sitte mua alko vituttaa kun näin yhen jätkä, josta on tullu lyhyes ajas mulle tosi tärkee ystävä. Nii.. sen seuras oli kokoajan yks huora. Tai oikeestaan lutka, jos pilkkua viilataan. Mä en haluu et mun kaveri lankee sellaseen lutkaan.
Mä yritin soittaa sille jätkälle monta kertaa, mut se ei vastannu, se ei ollu huomannu.. Ja siel oli tosi vaikee saada ees yhteyttä. Mua harmittaa et en nähny sitä sitte loppuillasta, vaik yritin ettiä.. :(
Mulla oli yhes vaihees tosi paha olo, kaikki kasautu vaan päällekkäin. Mä en tykkää jakaa kaikkia asioita muille, en haluu "huomiohuoran" mainetta. Ja mulla on sellanen olo, etten oo tarpeeks tärkee, ettei mulla oo oikeutta kertoo et mulla menee oikeesti tosi huonosti ja et oon ihan maas. Kaveri kysyy et miten menee ja mä vastaan et
hyvin tai
ihan jees, vaikka oikeesti tilanne ei olis lähimainkaa sinnepäin.
Mä oli ihan
down ja mun hyvä ystävä E oli siinä vieres, silläkin on isä kuollu ku se oli pieni. Se ymmärtää mua. Mä kerroin sille kaiken, minkä takia mulla oli paha olo. Ne asiat yksittäisinä ei oo mitenkää erityisen pahoja, mutta yhteenlaskettuna, no se on suuri taakka harteil. Mä itkin siin E:n vieres. Se helpotti. Mä en tienny et se välittää musta näin paljon.
Finding different sides of life, every day.
Love,
Kaisa
