En ymmärrä. En haluu olla enää teini-iäs. Täyttä PASKAA, jos suoraan sanotaan. :) Ei se kuulemma pahemmin aikuisuudessakaan ole erilaista... Mitä siis siskoilta oon kuullu.... Ja kaiken lisäksi, IKÄVÄ SITÄ YHTÄ! <3 Niin siis M:ää. Kerroin sille tosiaan täs perjantaina, kun olin sen luona, että mun isä on kuollu... Käveltiin näin kaupasta tai jostain, en nyt tarkasti muista, mutta anyways asiaan. Käveltiin takas M:lle, ja mentiin sitte hautausmaan kautta, ihan muuten vaan ku se oli siinä matkan varrella. Olin haikeis fiiliksis kun kuljettiin siinä kaikkien niiden hautojen ohi. Mä olin ihan kiinni M:ssä ja sitte mä sanoin, että vois käydä haudalla.. Se luuli heti et siinä hautausmaalla oli joku mun tuttu mutta ei, mä korjasin et seinäjoella, isän haudalla. Se rakas kysy heti et miksen mä oo kertonu. Lämmitti mun sydäntä et sitä kiinnosti asia, edes vähän.
Mun sydäntän niin särkee ajatella isää. Asiasta kirjoittaminen ottaa voimille ja sattuu, mut tiedän et helpottaa kun saan asian sanotuksi. Siitä on pian 7 vuotta. Mä olin kahdekan vanha kun isä kuoli. Ajattelin pyytää M:ää käymään mun kans isän haudalla sitten kun tulee se tasan 7 vuotta, eli täs 3,5 viikon sisäl. Mä saatan romahtaa ihan täysin, kun mennään tai mä meen, toivon et M suostuu tulemaan mun kans.
Sometimes I feel that I'm useless.
Love,
Kaisa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti